Aika blogin jäähyväsille ja uuden alku

Kotiuduttu on takaisin rakkaaseen kotimaahan Suomeen. Paljon ihania muistoja ja uusia tapaamisia kuluneelta vuodelta, joita on kiva muistella selaamalla kirjoittamaani blogia Tiinalombardiassa. Tässä olen makustellut ja pohtinut aloitanko uutta blogia ja päätynyt kirjoittamaan lifestyle-blogia elämästäni Radanvartijantalossa, jolla jo huikeat 117 elettyä vuotta takanaan. Tervetuloa seuraamaan uutta, pian ilmestyvää blogiani <3

Arrivederci e civediamo Italia!

Joulunaikaa

Joulun odotus alkoi aivan selkeästi täällä viikonloppuna ennen ensimmäistä adventtia. Kirkonmäki sai koristeensa kuluneen viikon aikana. Koristeet koristavat edelleenkin mäkeä. Täällä ilmaston vaihtelut eivät ole niin yllättäviä kuin Pohjolassa, joten maalatut koristeet ovat säilyneet oikein hyvin. Viehkoja seimiasetelmia näkyy myös pikku kylien teiden varsilla.

Aurinko laskee täällä noin kello 17.00 jälkeen ja sitten hiipii todellinen pimeys. Italialaiset ovat rohkeampia ulkovalojen käyttäjiä joulunaikaan kuin esimerkiksi me suomalaiset. Pihoissa ja parvekkeilla loistavat ja välkkyvät moniväriset valoköynökset ja figuurit. Paljon näkee myös projektereilla valaistuja talojen julkisivuja. Upeimmat valoesitykset olen tänä vuonna nähnyt Comon keskustassa, Comon katerdraalin aukiolla. Esityksessä ei ole värejä ja jouluun liittyviä aiheita säästelty.

Täällä Pohjois-Italiassa on myös aivan viehko joulutori. Pieniä, puisia myyntikojuja on satoja ympäri Comon aukioita. Myytävänä käsitöitä ja uskomattomia jouluherkkuja, kuten esim. kuivattuja ja sokeroituja hedelmiä. Ja muutamasta kojusta saa myös lämmittävää, mausteista Vin Bruleeta. Myyntikojut ja niiden ympäristö ovat kauniisti valokoristeltu. Joulutori on auki kello 20.00, jonka jälkeen voi siirtyä ihastelemaan katerdraalin aukion valoja kansainvälisessä ihmisvilinässä.

Vaikka täällä on joulukuussa ollut erittäin lämpimiäkin päiviä, jopa 18 astetta, niin kyllä täällä joulufiilikseen pääsee. Valtaisasti on erilaisia joulusia tapahtumia, koristeltuja rakennuksia ja kuusia ympäriinsä. Joululaulut raikaa ostoskeskuksissa, myymälöissä ja radiossa, tuntuu että täällä eletään joulukuussa suorastaan jouluhuumassa.

Jouluuni kuuluu perinteisesti koristeiden askartelu. Olin kerännyt naapurin suuresta kuusesta pudonneita käpyjä pitkin syksyä ja kuivannut niitä. Ajatuksenani oli tehdä kävyistä suuri kranssi, mutta toisin kävi. Täällä perinteisesti sidotaan havun ja kasvien oksia kimpuiksi ja oksiin kiinnitetään muun muassa silkkipuun oksia, muistuttamaan meitä tursiteja Comosta silkkikaupunkina. Ilmeisemminkorsitella on myös tarkoitus tuoda seuraavalle vuodelle myös vaurautta ja terveyttä. Itse tekaisin kimpun naapurin suuresta havupuusta myrskyssä katkenneista oksista, Tuija-aidasta harvestamista oksista, muraatin oksista, jotka rönsyilevät pitkin tonttimme pensasaidassa. Liimasin vielä muutaman kävyn ja kastanjapuun palleroisen kimppuun. Italialaiseen stailiin sidoin kimppuun vielä kultaisen nauhan. Täytyyhän sitä jotain blingblngiä olla!  Kiinnitin kimpun pihapiirimme kulkuporttiin, jossa koriste on saanut olla ihan rauhassa, ilman ilkivaltaa koko joulun ja uuden vuoden ajan. Olen ajoittain kova färkkäämään kaiken näköistä ja katselen uusia ideoita muun muassa Pinteresistä. Myös Suomeen näyttää tulleen buumi sitoa havun oksia kimpuiksi ja koristeiksi ulko-oviin perinteisten havukranssien rinnalle. Tässä teille ensi jouluksi hyvä ja helppo koristevinkki.

Ennen Joulua kävimme myös ihailemassa ja rauhoittumassa Comon katetraalissa. Pojat sytyittivät kynttilät poisnukkuneille omaisillimme, tunnelma katedraalissa oli pysähdyttävä. Ihana, kiireetön  hetki joulunajan kiireissä.

Kodin koristelun Jouluun aloitan yleensä joulukuun alussa, kuten tänä vuonnakin. Harmi, että muut perheessämme ovat hajuallergisia ja allergisia milloin millekkin, joten voin unohtaa hyasintit ja jopa joulutähdetkin -huoh! Kävin nappaamassa naapurin pihasta, ilmeisesti vanhan eläinsuojan kivijalasta hieman sammalta. Tein niistä eri kokoisia palloja, jotka sidoin ohuen, ohuella kultaisella metallilangalla. Naapurin suuresta havupuusta oli pudonnut syysmyrskyssä oksia, joita noukin muutaman joulunajan askarteluuni. Liimapistoolin ostin Tigerista muutamalla eurolla. Eri kokoisia käpyjähän minulla jo olikin. Sitten ideoiden hakua Pinterestistä ja joulukoristeet esille, kohta minulla oli paria allergiavapaata jouluista asetelmaa valmiina. Asetelmien viereen tuoksuttomia kynttilöitä ja niinpä syntyi helposti ja edullisesti mielestäni kauniit asetelmat.

Joulukuusen koristelen Itsenäisyyspäiväksi, kuten nytkin tein. Voi, että kuusi, vaikkapa tekokuusi onkin, tuo viimeistään joulun kotiin. Lasi shamppanjaa Suomen itsenäisyyden kunniaksi ja sitten seuraamaan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia ja pukuloistoa.

Mitä sitten suomalaisessa joulupöydässämme täällä Lombardiassa sitten olikaan? Aaton aloitimme brunssilla: Makeaa riisipuuroa, jossa vatkattu kerma, sokeria, kanelia ja päälle koristeiksi sokerikanelilla maustettuja omenasiivuja. Puuroa jäi vielä Joulupäivän brunssillekin, joka sai piparitwistin maukseen. Joulupöydissä maistelimme myös Suomen tuliaisia, piparisuklaapalloja ja lakritsipipareita, nameja. Kivoja maku-uutuuksia, joita toivottavasti saa jatkossakin.

Olen perinyt Hämäläisen, imelletyn perunalaatikkoreseptin anopiltani. Hän aikoinaan opetti minulle tuon taidon, jota on ollut ilo ja kunnia pitää yllä. Perunalaatikot tein joulukuun alussa imeltymään raakapakasteina pakkaseen. Imellettyä perunalaatikkoa tulee ainakin olla joulupöydässä, kuten tänä vuonnakin oli. Heikki on todella hyvä kokki ja erityisesti taitaa meidän perheen liharuokien valmistuksen. Hän maustoi ja valmisti paistin, riistalihapullat ja perinteisen italialaisen possurullan,  herkkujahan ne olivat. Kesälomallamme Suomessa pikaisesti pistäydyimme ostamassa "maailman parhainta" sinaappia Tertin kartanolta, Mikkelistä. Mikäli ette ole vielä sitä maistaneet, pysähtykää Itä-Suomessa matkaillessa kartanon puodissa edes sinappiostoksilla, suosittelen. Joulupöytämme perinteisiin kuuluvat alkupaloina kalat ja Venäläinen silli, joista nautiskelimme tänä vuonnakin. Silli lensi tänne Suomesta saakka, muut tarpeet sillilautaseen ja kalalautaseen löytyikin täältä. Tomattista papusalaattia tarjoilemme myös juhlapöydässämme. Resepti on kantautunut Heikille vuosikymmeniä sitten Bulgariasta.

Jäliruuaksi nuoriso halusi valmistaa Baleys-kakkua, Oreo-pohjalla ja niinpä jälkkärinä herkuttelimme kakulla, jota kuulumma oli vain tämä Limited edition.

Joulunaika on ohi ja nyt odottomaan seuraavaa joulua ja keräämään uusia, pikku ideoita koristeluun ja menuseen.

Ciao!

La fermata e l´autobus

Bussilla,  l´autobusilla matkustaminen on Italiassa helppoa, kunhan omaat riittävästi kärsivällisyyttä,

olet hankkinut matkalipun ennen matkaa, etkä pelkää vauhtia. ja vaarallisia tilanteita.

Meidän pikku kylästämme kulkee bussit noin 20 minuutin välein koulujen ollessa auki. Tosiaankin noin, sillä täällä aikakäsitys on aivan erillainen kuin me olemme Pohjolassa tottuneet. Jos aikataulussa lukee 9.20, niin se voi olla 9.15, 9.25 tai jopa 9.35, kun  bussi lähtee liikkeeseen pysäkiltä. Sovittuun tapaamiseen kannattaa lähteä siis hyvissä ajoin kohti bussipysäkkiä, jos vaikka edellinen bussi tulee silloin kuin olit suunnitellut hyppääväsi 9.20 bussiin. Ja jos myöhästyt sovitusta tapaamisesta, niin maan tapaan voit kertoa miten bussi oli myöhässä tai liikenteessä oli ruhkaa. Toki muista pahoitella myöhästymistäsi, se kuuluu hyviin tapoihin. 

Kuva: www.emule.it

Pysäkillä bussin odottaminen on myös sosiaalinen tapaaminen. Siinä penkillä istuessasi voit vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa tai rupatella ihan muuten vaan. Sää on aina hyvä puheen avaus täälläkin. 

Kuva: Repubblica.it

Ennen matkaan lähdettyäsi muista osaa bussilippu paikallisesta Tabaccheriasta. Tabacceheriat ovat kioskeja, joissa saattaa olla myös paikallinen kahvila, joka myy myös lehtiä, makeisia yms. Paikallisliikenteen liput maksavat 2,50 €/kpl ja ovat 90 minuuttia voimassa. Tabaccherioista voit ostaa myös 11 lipun lippuvihkoja, jotka kustantavat alle 20 €. Eli, mitä useamman ostat, sitä edullisimpia liput ovat. Itse en ole vielä päässyt selvyyteen, miksi eri kioskeista lippuja ostaessani, samat määrät  voivat olla eri hintaisia? Kaikista kalleimmat liput myyvät paikallisen Maslianicon, erittäin epäystävälliset myyjätteret. Ainakaan ei tarvitse jännittää millä tuulella naiset ovat, ovat aina tasaisen tympeitä ja huonolla tuulella. Kahvilassa käy kuitenkin uskomaton vilske; ilmeisesti kaikki kävijät haluavat nähdä näitä elämäänsä kyllästyneitä neitoja. Ainakin oma mieli kohoaa, kun vertaa omaa oloaan noihin ankeuttajiin. 

Muista leimata bussilippu bussin sisällä olevassa leimauslaitteessa, bussiin sisään astuessasi. Aamuisin ja siestan aikaan on melko turhaa haaveilla saavansa istumapaikkaa bussissa, sillä koululaiset miehittävät kaikki vapaana olevat paikat, jopa vanhuksille ja liikuntavamaisille varatut paikat. Taannoin bussissa matkatessani seurasin ikäihmisen tuloa bussiin. Jokaisen istuimen olivat koululaiset miehittäneet. Rouva huikkasi peremmälle bussiin tullessaan nuorille ja heidän opettajalleen, että istukaa vaan, jään pian bussista pois. Nuoret eivät ymmärtäneet rouvan viestiä ja olivat täysin tyrmistyneitä ja kuiskuttelivat vain keskenään. Ja minun jännitti, milloin rouva lentää bussin kiihdytellessä jonkun syliin tai lattialle, sen verran hataraa hänen seisominen ruuhkabussi oli. Mutta kaikki päättyi hyvin, kun rouva nousi autosta muutaman bussipysäkin päästä ja minä sain huokaista helpotuksesta. 

Silloin tällöin kun bussilla tai kuljettajalla on kiire voi saada oikein varsinaista hurukyytiä. Joten, jos pelkäät kovaa vauhtia, vaarallisia tilanteita, niin en suosittele bussikyytiä ainakaan täällä Pohjois-Italiassa.

Päiväristeilyllä

Ihanaa, myös täällä lämmin ilma jatkuu. Tosin aamut, yön jälkeen ovat selvästi kesää viileämpiä. Iltaisin kun aurinko laskee, alkaa sää selvästi viilenemään, mutta päivisin on vielä lämmintä, yli +20 astetta. Tänään ajelin kielitunneilta Como centro:n kautta kotiin. Como Nord -asemarakennuksesta tulvi aivan selviä turisteja. He olivat katsoneet vain säätiedotuksia ja vetivät tyytyväisinä perässään matkalaukkujaan hihattomissa paidoissa ja sortseissa. Joo, onhan täällä päivisin lämmintä, mutta ei paikalliset enää viikkohin ole helleasuissa liikkuneet. Minäkin puen visusti housut jalkaani, pitkähihaisen paidan päälleni ja tänä aamuna vedin vielä ohuen villakangastakin päälleni, kun niin paleli lämpömittarin kivutessa pikku hiljaa kohti +20 astetta. Olen selvästi kotoutunut tai ainakin prosessissa.

Kuluneen kesän aikana on tullut jonkin verran liikuttua Como-järvellä vesibussilla ja risteilijöillä. Lyhyt matka Cernobbiosta Comoon maksaa 2,50€. Lämpimänä kesäpäivänä on kiva viilentää kuumaa oloaan laivan kannella istuen ja katsellen ohikiitäviä kauniita maisemia.

Vesillä huomaa myös paremmin järven ja ympäristön huikeat mittasuhteet. Como-järvi on todellakin mahtavan suuri ja ympäröivät vuoret ja rakennukset ovat huimia. Autolla rantatietä ajaessa ja tuijottaessa vastarannalle, kaikki näyttävät niin pienille, jopa ympäröivät vuoretkin. Villatkin näyttävät "mökeiltä".

Vesillä on myös mukava viettää päivää. Eräänä kauniina kesäpäivänä hypäsimme Milano-veneeseen Cernobbion rannasta. Ostimme liput Varennaan ja takaisin. Sääennuste lupasi iltapäiväksi ukkoskuuroja, mutta minä optimistina ajattelin, että ennätämme kotiin ennen sateiden tuloa.

Menomatka Vareseen sujui,  aurinko paistoi täydeltä terältä. Nautin kauniista ilmasta, maisemista, auringosta ja prosecosta. Kolmenkymmenenkuuden kilometrin matkamme laivalla Vareseen kesti lähes kaksi tuntia. Maisemat ovat huikeat ja katseltavaa riitti, ei huono.

Pysähdyimme matkallamme pienten kylien satamissa. Seurasin ihmisten poistumista ja tuloa laivalle. Arvuuttelin kunkin matkalaisen matkan tarkoitusta. Ja kehittelin tarinoita heidän ympärilleen mielessäni. Se on muuten hauskaa ajanvietettä.

Lähellä Lennoa, en muista oliko ennen vai jälkeen Villa del Balbionelloa oli aivan viehko järven poukama. Tunnelma poukamassa oli satumainen. En saanut puhelimen kameralla tallennettua poukaman mystisyyttä, mutta ehkäpä yllä olevasta kuvasta voi edes hieman aistia eteen tupsahtanutta maiseman satumaisuutta.

Matkalla laivamme lipui ohi Villa del Balbionellon ja sen kuuluisien kauniiden puutarhojen ohi. Näky oli huimaava. 

Laivan rantautuassa Bellagioon, alkoi taivalle kertyä sadepilviä ja tuuli yltyi myrskyksi hetkessä.  Kun täällä tulee vettä, niin sitä sitten tulee oikein kunnolla. Mutta kesäsateet ovat lähes hetkessä ohimeneviä. Tosin tämä kesä on ollut täällä todella kuiva, sateiden jäätyä normaalia vähäisimmiksi.

Vareseen päästyämme juoksimme läheiseen kahvilaan kahville. Reilun puolen tunnin kuluttua hyppäsimme takaisin "Milanoon", joka saapui takaisin Varesen satamaan poimimaan sisätilojensa lämpöön meidät sateen yllättämät, onnettomat päiväristeilijät. Koko tulomatkan Cernobbioon ukosti ja satoi. Järvelle nousi sankka sumu ja ikkunasta kurkkiessani vastarantaa ei sumun vuoksi näkynyt. Mutta me istuimme tyytyväisinä laivan kannen alla olevassa tilassa ja nautimme prosecoa, mikä ihana syy ottaa lasillinen jos toinenkin! Tosin, miksi laivayhtiö ei järjestä laivalla ohjelmaa? No, vain harva matkustaja päiväristeilee. Laivoja käytetään matkustamiseen lähikaupunkiin ja mahdollisesti takaisin. Mutta kyllähän laivalla voisi olla esimerkiksi karaokea - eikös ;D

Katsaus Italian syysmuotiin a´ la Tiina

Nyt se luvattu postaus tulee, katsaus syksyn 2018 Italian tai paremminkin Milanon katumuotiin.

Syksy esiintyy murretuissa punaisen, keltaisen ja ruskean sävyissä. Musta on edelleen suosiossa, mutta lähinnä nahkan, turkiksen, silkin ja satiin muodossa. Leopardikuosi ei todellakaan ole keski-ikäisyyden merkki, vaikka sitkeimmät kuosin vastustajat ajatelevat. Nyt laitetaan ylle punasävyistä leopardikuosia, jossa ruskeasävyinen leoparikaulus. Ja nyt kaivamaan kaapeista kaikki tekoturkikset, sillä niitä näkyy paljon Milanon katukuvassa.

Ihanan värikkäät kirjailut vaatteissa ovat palanneet. Tai itseasiassa rohekammat pukevat aina väriä ylleen. Itse olen ihastunut murrettuun keltaiseen. Tässä ostoslöytöni keltaisesta paidasta, jossa upea punainen kukkakuviointi. Suuret, värikkät kuvioinnit näkyvät vaatteissa, etenkin paidoissa ja puseroissa tänä syksynä. Osa tämän syksyn paidoista on pituudelta varsin niukkoja aikaisempaan nähden.

Tosin housujen vyötärötkin nousevat ylös, joten niukka pituinen paita näyttää melko mukavalle korkea vyötäröisten housujen kera, kunhan housujen vyötärö on sopivan kokoinen ja ylettyy riittävän korkealle. Farkut ovat leveälahkeisia, joissa lahkeet ovat puolimittaisia ja hapsuisia. Farkkujen reisissä on mukavasti väljyyttä. Nämä farkut näyttävät molto bene sirojen nilkkasaappaiden tai klassisten avoikkaiden kanssa.

Farkuista puheen ollen, pillifarkut, jotka ovat sopivan reikäiset ja lahkeista hapsureunaiset ovat edelleen in. Tämän syksyn farkuissa näkyy myös  harmaa farkku. Boyfriend-malliset repalaiset farkut voit edelleen pukea päällesi, mutta kaipaa seurakseen lyhyen nahkatakin, leopradikuosisen-takin tai pitkän, reilun villakangastakin.

Ruutukuosi näkyy myös täällä klassisina, väljinä jakkuina ja istuvina housuina, mutta myös sportiisimmissa vaatteissa. Tässä kuva sporttisemmasta ruutuhoususta, jossa hyvin muodikkaat raidat housujen lahkeiden sivuissa. Näitä housuja tulen taatusti pitämään ja paljon, niin mukavat ovat päällä.

Ruutukuosi näkyy pääasiallisesti päällysvaatteissa. Olen aina opettanut pojilleni, että päällysvaattet, kuten takit ja kengät kannattaa hankkia tarkoin ja laatutietoisesti, sillä silloin ne on tehty myös kestämään. Tosin vaatehuollolla on merkittävä sija vaatteen kestävyyteen. Alla kuva vuosia sitten hankkimastani villakangastakista, joka nyt on erittäin in. Punaista, ruutua ja selässä suuri, värikäs kukkakuvio. Keltainen paita alle, boyfriend-farkut jalkaan, jalkoihin mukavat musta lenkkitossut ja eikun menoksi!

Lähinnä Pilates-tuntejani varten olen hankkinut myös jotain uutta päälle pantavaa. Urheiluvaatteissa tänä syksynä näkyvät leveät, tasaraidat, musta, valkoinen ja vaaleanpunainen. Kyllä näissä vaateissa kelpaa köllötellä grande pilatespallon päällä - eikös! Tosin paitaa tulen taatusti käyttämään myös korkeavyötäröisten farkkujen kanssa.

Alla linkki, jota klikkaamalla pääset katsomaan syysmuotia lisää. Olen koonnut Milanon katukuvassa näkyvää muotia Pinterest tauluuni Style autum 2018. Jos et pääse näkemään tauluani, tulee sinun kirjautua Pinteresin käyttäjäksi.

Linkki alla:
Katsaus Italian syysmuotiin - Pinterest; Style autum 2018

Muodikasta ja muodokasta syksyn jatkoa ladyt <3

Matka Suomeen vol 3/3 - Siitä jo tosin aikaa!

Kaiken näköistä on tapahtunut jo Suomen  matkamme jälkeen, mutta niistä myöhemmissä postauksissani. Suomessa olijat jo kyselevät, että saavatko laittaa toppatakkia päälle. Kyllä voi, jos palelee. Täällä paikalliset pukevat kevyt toppatakkeja ylleen, kun lämpötila alittaa + 25 astetta :D

Keskiviikkona 8.8.2018 lähdimme Hegulin ja Viton kanssa ajelemaan kohti Varkautta, äitini luo. Olin säästänyt pakkaseen meille annokset jäätelöä ja piilottanut jääkaapin alalaatikkoon pensasmustikoita. Joimme suomalaiseen tapaan lähtökahvit ja nautimme isot jäätelökulholliset. Kyllä näillä eväillä matkaan pääsee. Jäätelö ja tuoreet mustikat ovat suurta herkkuani. Simppeliä kuten yksinkertaista, sanoisi varmaan Nykäsen Matti.

Ajelimme nauttien Suomen kauniista luonnosta ja melkein samaan ääneen totesimme, että vehreys Suomessa on vaaleamman vihreämpää kuin meillä täällä Comossa. Täällä puut ja pensaat ovat voimaakkaan vihreitä, osa läpi vuoden. Pysähdyimme kahvilla ja Viton pissatuksella Vihantasalmella. Kyseisellä huoltoasemalla olemme pysähtyneet usein aikaisemminkin matkallamme mummolaan. Suruksemme totesimme, ettei paikka ole enää niin siisti, kuin aikaisemmin. Paikassa on aina ollut tuore kahvi ja maistuvat munkit. Anjovis-kananmuna karjalanpiirakat ovat olleet maistuvia ja paikka on ollut lapsi - ja eläin ystävällinen. Lapsille on ollut tarjolla hampurilaisaterioita ja lounasaikaan on aikaisemmin tarjolla ollut hyvä lounaspöytä. Mutta nyt kaikki näyttää hiipuneen ja paikasta on tullut nuhruinen. Nyt olisi freesauksen paikka, jotta paikka edelleen on pysähtymisen arvoinen. No, anyway matkamme jatkuu kohti mummolaa. Olimme alkuillasta perillä Varkaudessa, lapsuuden kaupungissa, jossa vietin elämäni 19 ensimmäistä vuotta, kunnes päätin lähteä Helsinkiin. Varkaus oli tuolloin minulle aivan liian pieni paikka :D Viimeisenä lukiovuotenani minulle valkeni, että halua sairaanhoitajaksi, sen sijaan että olisin lähtenyt tai paremminkin pyrkinyt arkkitehtuuria opiskelemaan, joka minua aina on kiinnostanut. Ei, en haluaisi opiskella vuosia, vaan halusin melko nopeaan tahtiin ammattiin ja töitä paiskimaan. Sillä tiellä olen edelleen, ainakin tämän vuoden loppuun. Katsotaan, mitä töitä alan sitten paiskimaan? Siitä myöhemmin.

Äitini oli tehnyt maailman parasta kaalilaatikkoa, jolla herkuttelimme ja vietimme rauhallisen illan. Päätimme seuraavana aamuna lähteä Kuopion torille ja herkuttelemaan legendaariseen Muikkuravintola Sampoon. Aamupalan jälkeen starttasimme matkaan. Oli lämmin kesäpäivä. Kiertelimme äitini kanssa kauppoja ja jotain löytöjäkin teimme. Sovitin Guessin leopardikuosista villakangastakkia, joka oli kuin minulle tehty. Takki ei tarttunut tällä kertaa matkaani, sillä luulenpa että saan sen edullisempaan hintaan täältä Italiasta. Enkä oikein osaa vielä kääntää syksy-talvi moodia päälle. Onhan täällä tänäänkin + 24 astetta, vaikka onkin puolipilvistä. Minulta on kysytty, miltä muoti täällä näyttää? Olen tehnyt jo pohjatyötä blogi-kirjoitukseen syksyn 2018 muodista täällä. Pysykää linjoilla, sillä seuraavien viikkojen aikana postaan, miltä muoti täällä näyttää. Sen verran voin vinkata, ettei ole ihan tylsää.

Kävimme äitini kanssa torikahveilla Kuopion Kauppahallissa. Ai kun oli maistuvaa vadelmakakkua!Istuskelimme hetken torilla ja katselimme turistivilinää sekä nautimme kauniista, kiireettömästä päivästä.

Lähdimme hitaasti kävelemään kohti Muikkuravintola Sampoa. Muikkuravintola on avattu jo vuotena 1931. Ravintolaa pidetään Suomen kuuluisampana muikkuravintolana. Sisustus on edelleen 1960-luvulta ja kuulumma asiakaskuntakin! Viereisessä pöydässämme istui seurue nuoria miehiä. Kaikki ottivat legendaarisen muikkuja ja perunamuussia annoksen, kuten minäkin. Kun annokset tulivat nuorille  miehille, eräs heistä pyysi ketsuppia. Tarjoilijan ilme olisi täytynyt saada talteen. Ilme kertoi, että mitä? Tarjoilija kohteliaasti kuitenkin kertoi miehen alulle, että heillä ei tarjoilla ketsuppia muikkujen kanssa. Nuori mies tyytyi vastukseen ja totesi, niin tosiaankin ja pisteli hyvällä ruokahalulla annoksen nasuunsa, kuten minäkin. Ai, että oli hyvee!

Seuraavana päivänä pyöräilin mummon pyörällä isäni haudalle ja sieltä suihkasin vielä Kuntorantaan, missä lapsuudessa kävimme Juhannuskarkeloissa perheemme kanssa. Kuntorannassa on lapsiystävällinen ja siisti kylpylä, jossa olemme useaankin otteeseen polskineet lapsiemme ollessa pieniä. Uintireissun jälkeen söimme, mitäs muuta kuin jäätelöt Kunoarannan ravintolassa. Alkuilta oli lämmin, joten päätin käydä ostamassa ravintolasta vesipullon. Baarimestari ositti minulle baaritiskillä olevaa hanallista vesiastiaa ja sanoi, että kuule otappas tuosta, eikä maksa mittään. Siinä vettä lipsuttaessani, lueskelin esitettä, jossa mainostettiin - Sininen enkeli, seitsämän euroa. Mitä, vieläkö sitä saa? Olihan minun nyt yksi Sininen enkeli nautiskeltava Kuntorannan terassilla ennen pyörälyä takaisin mummolaan. No, nyt kyllä tuli nuoruus mieleen.

Seuraavana aamuna lähdimmekin jo kotimatkalle. Nappasimme Kaarlon ystäviensä mökiltä matkalla ja painelimme kohti Länsisatamaa. Ihanaa pääsimme tällä matkallamme vielä Ruotsin laivallekin. Olemme aina nauttineet Siljalinella matkustamisella, kuten nautimme nytkin. Maistelimme tänä vuonna maailman parhaaksi palkittua Proseccoa viinibaarissa, ennen kuin suuntasimme italialaiseen ravintolaan syömään illallista. Suosittelen maistamaan kyseistä Proseccoa vaikka syksyn tulevilla ruoka- ja viinimessuilla. Tosin en ole yhtään varma, tuoko kukaan tätä Suomeen?

Hyvin shamppanjamainen, samalla menetelmällä tehty. Runsaasti kuplivan helmeilevä. Maku pehmeän rypälemäinen - täysi kymppi. Prosecco nautitaan lähes jääkylmänä.

Tavolatassa nautin täältä Lombardiasta, yksin oikeudella Siljalainelle tuotettuja Olio ROI oliveeja ja oliiviöljyä. Molto bene! Oliivitila sijaitsee Argentina-laaksossa San Remon lähellä. Kaikki heidän oliiviöljyt tehdään Taggiasca-oliiveista. Herkullista!

Kun massut olivat täynnä, menimme hyttiin loikoilemaan ja pian olimmekin kaikki, koiraa myöten unessa. Niin, Vito sai erikoismenuun Tavolatasta, lihapullia, jotka kokki oli sievästi pakannut muovirasiaan. Laivalla oli uskomattoman rauhallinen yö. Ehkäpä siksi, että laivalla matkusti oli 47 eri kansalisuutta, eikä vain äänekkäitä ruotsalaisia ja suomalaisia.

Aamulla suuntasimme kohti Etelä-Ruotsia, Tanskan salmea ja Hampuria, jossa yöpyisimme ennen viimeistä etaappia kotiin Italiaan. Koko automatkan satoin vettä, ajoittain kaatamalla. Vesisateesta huolimatta Juutinrauman silta on joka ylityksellä yhtä vaikuttava. Kuin olisin osa Tähtien sotaa - May the force be with you! Kun saavuimme illalla Hampuriin ja asettauduimme mukavaan hotellihuoneeseemme, olimme niin poikki, että turvauduimme huonepalveluun. Olipa hyvä Ceasar-salaatti, melkein yhtä hyvä, minkä olen syönyt Maiamilaisessa hotellissa vuosia sitten. Sitä salaattia ei hevillä unohda. Ha, haa. Olenkin todennut, että minusta on tullut vanha, koska hyvä ruoka puhuttaa minua lähes päivä päivältä enemmän. Ruuan maut ja hyvät, tuoreet raaka-aineet ovat lähellä
sydäntäni, kuten Italiakin <3

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme autollE, joka oli parkkeerattuna hotellin parkkihalliin. Autossa ei toiminut ilmastointi! Kotimatkamme viimeiselle etapille oli luvattu hellettä ja meillä oli kyydissä 12 vuotias pegingesi. Kyllä me itse selviäisimme ilman ilmastointia, mutta Vito meitä kaikkia kovasti huolestutti. Heikki epäili sähkövikaa, sillä eilisen päivän ajoimme lähes kaatosateessa. Päätimme lähteä matkaan, vaikka ilmastointi ei toiminutkaan. Elätimme toiveita, että vika korjaantuisi, kun kosteutta saanut osa kuivuisi ajaessa. No, ei korjaantunut. Ajoimme välillä ikkunat ja kattoikkuna auki, pysähdyimme useasti ja ulkoilutimme hauvaamme. Onneksi kuumuudesta huolimatta Saksassa tuuli. Eräällä pysähdyksellä Heikki ja Kaarlo vaihtoivat auton sulakkeita, sen minkä kerkesivät, mutta sekään ei auttanut. Onneksemme alkuillasta ja tullessamme Etelä-Saksaan ilma alkoi viilenemään ja niinpä Vitonkin matka oli jo siedettävää. Useiden pysähdysten jälkeen olimme kotona kello 23.30. Pyörähdimme ostamassa aamupalatarvikkeet Carrefourilta, joka on 24/7 auki ja äkkiä kotiin. Matkakassit saivat jäädä autoon, vain tarpeellisemmat tarvikkeet, kuten peseytymisvälineet jaksoimme kantaa ylös autotallista ja eikun nukkumaan. Kyllä oli ihana olla omassa sängyssä, niin myös Vitosta.